Olin sunnuntaina Leian kanssa Hämeenlinnan kennelkerhon järjestämässä Susanna Korrin PK-koulutuksessa. Ihan koko päivää en pystynyt kentällä olemaan mutta melkein.
Paljon tuli ajatuksia koulutuksen aikana, osa oli ns vanhan kertaamista ja osa uusia vinkkejä.
Leian kohdalla suurin juttu oli, että ääneen pitää puuttua nyt jo. Itse olin ajatellut äänen johtuvat osittain epävarmuudesta ja poistuvan kokemuksen myötä. Ehkä mä nyt tämän jälkeen pyrin puuttumaan äänen käyttöön. Leia siis vinkuu todella helposti.
Otimme koulutuksessa lähinnä seuraamisen alkeita ja jääviä liikkeitä. Meidän isoin ongelma on häiriö. Mutta koska aika oli sen verran pitkä niin Leia keresi hyvin hieman turtua häiriöön ja saatiin ihan tekemiseltä näyttäviä harjoituksia
Koulutuksessa painotettiin palkan suuntaa, etenkin seuraamisessa. Lisäksi monelle koiralle “viritettiin” tunnetilaa, eli kun ohjaaja tule kentälle ja passivoituu niin koiran pitäisi aktivoitua siitä. Tuo oli erittäin hyvä näkemus, vaikka meidän kohdalla ei toistaiseksi tarvita aktivoivia juttuja.
Noutoa käsiteltiin myös. Suski jakaa myös noudon ns kolmee osaan: vauhtinouto, isku ja pito. Pitämisestä kyselin lisää ja sain saman vastauksen mitä Sirkeltäkin. Pitämisharjoitukset on hyvä aloittaa sitten kun koira kykenee pitämään rauhallisesti. Toiset pystyvät jo pentuina, toiset vasta yhden vuoden iässä. Ehkä mä jatkan tämän asian välttelyä 😉
Kaiken kaikkiaan hyvä koulutuspäivä! Kivasti oli varattu aikaa koirakoille, hyvin kerettiin 2 kierrosta ilman kiireen tuntua. Kiitos Kennelkerholle koulutuksesta, lisää tällaisia!
