Pennut 14 viikkoa

Olemme edelleen vailla koteja. Hieman äitimme Tellu alkaa vaikuttamaan siltä, että maitobaari ei enää kauaa ole auki, kireyttä ilmassa. Voisiko joku muu siis tarjota meille oma baarin?
Onko ihan pakko pestä?

Kun ei kulje niin ei kulje

Eilen kisattiin JANKKilassa neljän startin verran. Ensimmäinen rata meni Zorrolta kovin hyvin ja nolla voitto. Tämän jälkeen koira alkoi kuitenkin vauhdillisesti hiipumaan ja vaikka jokaiselta radalta tuli nolla, niin palkintopallille Zorro pääsi vaan kerran. Illalla Zorro pääsi palauttavaan hierontaan ja lavat näyttivät olleen jumissa, mutta seuraillaan onko muutakin. Mikäli vauhti ei tule lähi viikkoina takaisin, on turha kuvitella osallistumista Kemin karsintoihin.

Sama vika oli Hilulla. Perjantain treeneissä Hilu teki ihan mahtavan pitkän nollaradan ja radalla oli kepit ja kontaktit moneen kertaan. Kisoissa paukkui kontaktit ja vauhti hiipui vielä enemmän kuin Zorrolla. Hilu lähtikin kisojen jälkeen kotiin ja seuraillaan missä vika.

Zorrolle saldona siis neljä nollaa ja omistajalle paljon mietittävää..

Zorron kasvattaja Mervi ja veli Gigo tekivät samaisissa karkeloissa myös triplanollan!

Zorro Halli-SM 4.

Viikonloppuna oli EO-karsinnat ja ensimmäiset halli-SM kisat. Hilu ei päässyt karsintaradalta jatkoon, Zorro teki nollan ja oli karsintaradan 3. Finaaliradalla tuli pieni “virhe” joka vei aikaa melkein pari sekuntia. Nolla kuitenkin ja loppusijoitus 4. Tämä oli Zorron uran paras SM-sijoitus!

Kuvia:

https://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/eo-karsinnat2017-vantaa/20170219_4MG_1485.jpg

https://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/eo-karsinnat2017-vantaa/20170219_3MG_6112.jpg

https://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/eo-karsinnat2017-vantaa/20170219_4MG_9214.jpg

https://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/eo-karsinnat2017-vantaa/20170218_4MG_7543.jpg

https://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/eo-karsinnat2017-vantaa/20170218_3MG_1240.jpg

Palvelusväkeä vailla eli kaksi burmaa vailla omaa kotia

Olemme syntyneet 22.11.2016 eli täytämme kohta 13 viikkoa ja olemme vapaita muuttamaan omiin koteihin. Rotumme on burma ja väri suklaa. Hieman eri sävyisiä olemme vaikka samaa väriä, voisi melkein sanoa että poika on tummasuklaa ja tyttö maitosuklaa.

Olemme reippaita ja avoimia. Lapsuutemme olemme viettäneet lapsi-koiraperheessä eli emme hätkähdä metelistä ja koiriakin osaamme jo komentaa.

Meidän on madotettu 3 kertaa, sirutettu ja rokotettu. Eläinlääkäri on myös tarkastanut ettei meiltä löydy napatyrää ja pojalta löytyy kivekset.

Poika sopii hyvin sohvan valtauksen lisäksi myös näyttelyihin ja jalostukseen, mutta tyttö on jalostukseen kelpaamaton ja täten myydään hieman halvemmalla.

Mikäli haluat tarjota jommalle kummalle meistä kodin, niin ota yhteyttä nykyiseen palvelusväkeen: maku @ wippies.fi (poista välit)

Meistä saa seuraa sekä syliin, että touhuun. Olemme hyvin osallistuva rotu ja tykkäämme auttaa mm ruuanlaitossa, lakanoiden vaihdossa, käydä saunassa, mutta samalla tykkäämme nukkua television ääressä sylissä ja tunkea itsemme kainaloon yön ajaksi.

Kantoluodon koulutuksessa

Jari Kantoluoto oli viikonloppuna kouluttamassa JANKKin koirakoille yhteistyötä. Paikalla oli 10 koirakko ja 10 kuunteluoppilasta. Aamu alkoi melkein parin tunnin luennolla / keskustelulla. Jari kertoi mitä itse näkee koirankoulutuksessa tärkeäksi. Useassa kohtaa tuli esille, että varmuus tuo vauhtia ja kumpi on parempaa, fyysinen vai henkinen aktiivisuus. Lisäksi luopuminen on avainasemassa koulutuksessa.

Moni arvostaa koiralla fyysistä aktiivisuutta ja halutaan liikkeisiin vauhtia ja näyttävyyttä jo heti pennusta pitäen. Toiset jopa “valittavat” kun koira ei ole tarpeeksi aktiivinen. Onko sitten hyvä, että koira on fyysisesti aktiivinen? Ei, ei välttämättä ole. Koulutuksessa on monesti tärkeämpää psyykkinen aktiivisuus, koira oppii tehokkaasti miettimällä ja ratkaisemalla itse tehtäviä ajattelemalla. Kun koira oppii itse keksimään mitä halutaan, näkyy tämä parempana varmuutena liikkeissä sekä halukkuutena tehdä yhdessä töitä. Koira voi vaikuttaa aluksi “hitaalta” ja jähmeältä, mutta kun oppi menee perille ja tulee toistoja niin myös vauhti lisääntyy. Lopulta koira pystyy suorittamaan tehtävän niin suurella nopeudella kun koiran kapasiteetti antaa myöden tehtävässä. Tämä on tärkeä asia, sillä silloin virheiden määrä pienenee ja tehtävä ei mene häsläämiseksi.

Monta “uutta” ajatusta tuli koulutuksen aikana ja ehkäpä pääsen näitä jopa testaamaan Aslanin ja Leian kanssa. Ensin pitää vaan hieman täsmentää luopumissääntöjä etenkin tuolle juniorille. Meillä on myös hieman kesken tuo ympäristöoppi, eli sitäkin pitäisi hieman lisätä ohjelmaan.

Yhden luennon ja koulutuksen jälkeen tuskin pääsen vielä samaan kuplaan koirani kanssa, mutta monta mietinnän aihetta tuli esiin. Jatkossa annan varmasti enemmän vastuuta myös koiralle oppimisessa ja uskon että kokemus ja toistot tuovat vauhtia.

Muutama mieleenjäänyt pointti koulutuksesta:

  • Houkuttelu voi johtaa passiivisuuteen
  • koira saa epäonnistua maksimissaan kaksi kertaa tehtävässä, sen jälkeen helpotetaan
  • Pelkkä operantti naksuttelu ei lisää yhteistyötä ja keskustelua koiran kanssa
  • “Hyvä kouluttaja saa koiran toimimaan haluamallaan tavalla, erinomainen kouluttaja saa koiran haluamaan sitä”
  • Koira on aktiivinen ohjaajalle
  • Ohjaajan pysyttävä itsevarmana, ei negatiivisia tunteita kentälle

Kantoluoto osasi esittää asiat tavalla, että kuulija ymmärtää asiat helposti. Esimerkkikoirakot auttoivat myös hyvin kuulijoita ymmärtämään asioita. Voisi melkein sanoa, että enemmän sai katselemalla irti koulutuksesta kuin oman koiran kanssa.

Nyt vaan toivotaan, että Jari saadaan pian uudestaan Janakkalaan kouluttamaan ja itse pääsen mukaan. Pakko vielä loppuun sanoa, tykkäsin..